Ilmiöpohjaisesti yhteentoimiva turvallisuushallinto

Kirjoittanut Sirpa Virta ja Vesa Valtonen

Aiemmin tänä vuonna, kun ensimmäistä kertaa törmäsimme ilmaisuun ”ilmiöpohjaisesti yhteentoimiva tulevaisuuden hallinto” Sitran valtion ylimmän johdon koulutuksen otsikoissa, olimme sitä mieltä, että suomenkielen uusi kielikukkanen ”yhteentoimiva” (yhdyssanana) kuulostaa vähintäänkin keinotekoiselta hallinnon kehittämisterminologialta. ”Ilmiöpohjaisuus” on tullut tutuksi jo aiemmin esimerkiksi koulutuksen kehittämisen yhteydessä. Kyllähän hallinnon kehittämisessä samoin kuin tutkimuksessakin tarvitaan aina uusia näkökulmia tai toimintamalleja kuvaavia uusia käsitteitä, mutta vasta konkreettisen ilmiön ja kontekstin myötä niistä tulee eläviä ja merkityksellisiä. Kun keskustelimme ajankohtaisista turvallisuushallinnon ja  turvallisuuden hallinnan kysymyksistä elokuussa, huomasimme varsin pian, että ilmiöpohjaisesti yhteentoimiva turvallisuushallinto on itseasiassa erittäin hyvin tämänhetkistä tilannetta ja toimintaympäristön muutosten seurauksena syntynyttä tarvetta kuvaava termi. Englanniksi yhteentoimiva on collaborative, joka viittaa yhdessä tekemiseen, ja siten vahvempi kuin co-operative. Turvallisuus on ilmiö, jonka hallinta edellyttää paitsi perinteistä viranomaisyhteistyötä myös uudenlaista kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän kanssa yhteentoimivaa hallintoa.

Kuten viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, turvallisuusviranomaisten välinen yhteistyö toimii Suomessa hyvin. Sitä tukevat vapaaehtoisjärjestöt ja yksityisen sektorin kumppanit ovat integroituneet osaksi turvallisuustoimijoiden kenttää vakiintuneiden yhteistoimintaperiaatteiden mukaisesti. Suomalaiset viranomaisyhteistyön mallit ovat saaneet kiitosta kansainvälisestikin. Esimerkiksi Kansainvälinen terveysturvallisuuden arviointi (Joint External Evaluation) tänä keväänä totesi suomalaisen turvallisuustoimijoiden substanssiosaamisen ja eri toimijoiden välisen yhteistyön olevan laadukasta ja huomattavan laaja-alaista. Tunnettu hyvä käytäntö on myös poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen PTR-yhteistyö, jolla on jo pitkät perinteet.

Parannettavaa ja kehitettävää on silti aina. Strategisen valtion idean mukaista turvallisuuden johtamis- ja hallintajärjestelmää mm. viranomaisyhteistyön tiivistämiseksi, koordinoimiseksi ja parantamiseksi kehitetään siihen suuntaan, että ilmiöpohjaisesti yhteentoimiva turvallisuushallinto pystyy yhdessä vastaamaan turvallisuutta uhkaavien ilmiöiden ehkäisemisestä ja torjunnasta. Kansainvälisen ja kansallisen toimintaympäristön muutokset ja vakavien uhkien konkretisoituminen sekä näiden esiintyminen toisiinsa kytkeytyneenä, niin sanottuna hybridivaikuttamisena edellyttävät uudenlaista turvallisuusajattelua  valtionhallinnon näkökulmasta. Samalla ne edellyttävät uudenlaista turvallisuusajattelua myös kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Globaalitkin uhat kohdataan ja niitä torjutaan paikallisesti ja yhä useammin myös rajattomassa digitaalisessa ulottuvuudessa.

Ilmiöpohjaisesti yhteentoimivan turvallisuushallinnon kehittäminen ei edellytä organisaatioiden toimivallan ja vastuun siirtämistä eikä turvallisuustehtävien organisoimista yksien seinien sisään. Vastuunjako hallinnonalojen kesken on tälläkin hetkellä selkeä ja se pohjautuu lainsäädäntöön. Ilmiöpohjaisuus yhteentoimivuuden perusteena tarkoittaa myös sitä, että tunnistetaan ja tunnustetaan eri alojen turvallisuuksien erot. Kaikilla ministeriöillä ja niiden hallinnonaloilla on tehtäviä, jotka välillisesti tai välittömästi liittyvän kyseisen alan perinteisiin turvallisuuskysymyksiin, mutta myös yhteisiä turvallisuushuolia kuten digitaalinen turvallisuus, terroristinen toiminta seurauksineen ja useista uhkista yhteenkietoutuva hybridivaikuttaminen. Esimerkiksi terveysturvallisuus, liikenneturvallisuus tai katuturvallisuus ovat selkeästi omien hallinnonalojensa vastuulla olevia erilaisia tehtäviä, mutta digitaalinen turvallisuus ilmiönä koskee niitä kaikkia. Erojen ymmärtäminen on tärkeää siitäkin syystä, että eri turvallisuuksia myös arvotetaan eri tavoin. Sen lisäksi, että hallinnonalojen turvallisuusorientaatioissa on eroja, myös elinkeinoelämän liiketoimintanäkökulma ja järjestötoiminnan vapaaehtoisuus vaikuttavat ilmiöpohjaisen yhteentoimivuuden valmisteluun.

Yhteentoimivan turvallisuushallinnon lähtökohdista on mahdollista tunnistaa yhteiset sektoreiden välisiin rajapintoihin jäävät ilmiöt ja uhat. Niiden ehkäisyä ja torjuntaa koskeva suunnittelu edellyttää yhteistyöfoorumeita ja läpinäkyvää vuoropuhelua. Näin toimittiin muun muassa kansallista kyberturvallisuusstrategiaa valmisteltaessa. Lisäksi ns. reservipoliisijärjestelmän kehittäminen ja siinä yhteydessä solmittu yhteistyösopimus poliisin ja puolustusvoimien välillä on konkreettinen askel kohti ilmiöpohjaisesti toimivaa turvallisuushallintoa. Ilmiöpohjaisesti yhteentoimiva turvallisuushallinto ja hallinnon vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja elinkeinoelämän kanssa tuottaa Suomelle merkittävää turvallisuusetua.s

Hallinnon ja koulutuksen kehittämisessä on tietenkin nykyään otettava huomioon myös se, että innovaatioista voidaan tuotteistaa Suomelle vientituotteita. Turvallisuushallinnon ja turvallisuuden hallinnan kohdalla tämä tarkoittaa yhteistyömalleja, johtamisjärjestelmiä, teknologiaa ja paljon muuta. Pohjimmiltaan turvallisuus on sellainen ilmiö, joka voi syntyä ja lisääntyä ainoastaan demokraattisen poliittisen järjestelmän ja paikallista turvallisuuskapasiteettia (hallinto, koulutus, ihmisoikeudet, johtaminen) vahvistavan kansallisen ja kansainvälisen yhteistoiminnan seurauksena. On haasteellista luoda vientituotetta luottamuksesta turvallisuusviranomaisiin. Sen ylläpitämisen pitää kuitenkin olla tärkeintä niin meillä kuin muuallakin.

Kirjoittaja Sirpa Virta (YTT) toimii professorina Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Virta on on myös seuran hallituksen varapuheenjohtaja. Vesa Valtonen (ST, sotatieteiden tohtori) toimii Turvallisuuskomitea pääsihteerinä.