Työryhmä 3

Jonna Kosonen: Korkeakouluopiskelijoiden opiskeluoikeuden ohjauskeinot

Yliopistolain (558/2009) ja ammattikorkeakoululain (932/2014) opiskelijoita koskea sääntely on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana voimakkaasti. Esimerkiksi yliopistolain opiskelijoita koskeva 5 luku sisältää tällä hetkellä 23 pykälää, kun vuoden 1997 yliopistolaissa (645/1997) pykäliä oli alun perin kaksi. Lainsäädäntö onkin keskeinen ohjausinstrumentti, jolla valtiovalta on pyrkinyt toteuttamaan korkeakoulutukseen liittyviä tavoitteitaan, erityisesti varhentamaan korkeakoulu-opintojen aloittamista ja nopeuttamaan valmistumista. Perustuslaissa (731/1999) turvattu tieteen vapaus (16.3 §) ja akateeminen itsehallinto (123.1 §) asettavat monessa kohden esteitä poliittisen päämäärien saavuttamiselle lainsäädännöllä. Valtiovallan vaihtoehtona on pyrkiä luomaan sellaiset olosuhteet, joissa korkeakoulut itse, akateemisen itsehallintonsa turvin tekisivät valtiovallan ajaman korkeakoulupolitiikan mukaisia päätöksiä.

Esityksessä tarkastellaan, millaisia vaihtoehtoisia sääntelykeinoja korkeakoulujen opiskelija-asioissa käytetään. Korkeakouluihin liittyvissä tutkimuksissa on erityistä huomiota osakseen saanut talousohjaus. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen väliset tulossopimukset sekä korkeakoulujen rahoitusmallin kautta tapahtuva ohjaus ovat merkittävässä asemassa opiskelijakysymyksissä. Tässä esityksessä tarkastelun kohteena on erityisesti opiskeluoikeuden saamiseen ja opintojen etenemisen edistämiseen liittyvät itse- ja yhteissääntelyjärjestelmät. Esityksessä tarkastellaan näiden lainsäädännölle vaihtoehtoisten keinojen hyviä ja huonoja puolia. Järjestelmiä tarkastellaan ensinnäkin normitulvan purkamisen välineenä. Toisaalta esityksessä pyritään hahmottamaan, millaisia reunaehtoja yliopistolaki ja ammattikorkeakoululaki asettavat lainsäädännölle vaihtoehtoisten ohjauskeinojen käytölle.

Päivi Kujala: Kohti mahdollistavaa maaseutuhallintoa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan maaseutuhallinnon byrokratian ilmentymistä EU-osarahoitteisen maaseudun kehittämisohjelman mukaisessa yritystukien valmistelussa ja toimeenpanossa. Kiinnostuksen kohteena on viranomaistyö. Kuinka maaseutuhallinnon ketjun viranomaiset omalla toiminnallansa edistävät tai hidastavat yrittäjyyden kasvua maaseudulla? Millä tavalla viranomaisten ja yrittäjien puheet ja käytännöt kohtaavat yrittäjyyden edistämisessä? EU-ohjelmakausien myötä maaseutuhallinnon byrokratian on koettu kasvaneen ja aiheuttavan hallinnollista taakkaa yrittäjille, vaikkakin kehittämisohjelmien tavoitteet ovat hyvät ja yrittäjyyttä tukevia. Osittain byrokratia kumpuaa EU-lainsäädännöstä, mutta iso osa hallinnollisesta taakasta koetaan tulevan kansallisesta lainsäädännöstä ja toimeenpanon tulkinnoista.

Tutkimuksen aineistona on keväällä 2016 tehdyt 38 maaseutuhallinnon viranomaisten, kehittämisohjelman mukaista yritystoiminnan tukea saaneiden yrittäjien ja ohjelman arviointia tehneiden arviointikonsortion edustajien teemahaastattelut. Lisäksi aineistona ovat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman jatkuvan arvioinnin raportit ohjelmakaudelta 2007–2013 ja ennakkoarviointiraportti ohjelmakaudelta 2014–2020. Haastattelujen ajankohta osuu tutkimuksellisesti erittäin mielenkiintoiseen ajankohtaan, pitkittyneeseen ja hitaaksi koettuun ohjelmakauden vaihdokseen.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on ohjaamisen ja mahdollistamisen logiikka, Mihaly Csikszentmihalyin systeemiteoreettinen luovuuskäsitys, sosiaalinen pääoma sekä institutionaalinen yrittäjyys. Systeemiteoreettista mallia verrataan maaseuturahaston mukaiseen yritystuen hakuprosessiin. Tutkimuksessa kehitetään oppivan ohjelmatyön mallia. Institutionaalisen yrittäjyyden teorian avulla pyritään löytämään vastauksia, kuinka viranomainen voisi toimia vanhojen, kehitettäväksi koettavien toimintatapojen uudistajana. Max Weberin byrokratian ihannemalli toimii työtä taustoittavana teoriana. Aineiston analyysi tehdään kriittisen diskurssianalyysin avulla.

Valmiita vastauksia ei tutkimuksessa vielä ole, vaan tutkimuksen analyysivaihe on menossa.

Jyrki Tala: Yksi yhdestä – One in, one out-mekanismi osana sääntelyn sujuvoittamista

Nykyisen hallituksen yksi kärkihanke on sääntelyn sujuvoittaminen. Tätä tavoitetta motivoi vahvasti hallituksen pyrkimys sääntelyn purkamiseen ja sääntelykustannusten alentamiseen. Elokuussa 2016 hallitus on päättänyt strategiaistunnossaan, että Suomessa otetaan käyttöön vuoden mittaisena kokeiluna 1.1.2017 alkaen ns. yksi yhdestä eli One in, one out-mekanismi. Tätä mekanismia on määrä soveltaa yritystoimintaan ja maatalouselinkeinoon kohdistuvaan sääntelyyn.

Monessa Euroopan valtiossa (ja myös EU:ssa) on erityisesti 2000-luvun finanssikriisin jälkeen käynnistetty ohjelmia ja toimenpiteitä sääntelyn määrän ja siitä aiheutuvien kustannusten alentamiseksi. Britannian esikuvan mukaisesti yhdeksi keskeiseksi keinoksi on jo muun muassa Saksassa omaksuttu mainittu One in, one out-mekanismi. Se perustuu kahteen ydinperiaatteeseen. Mekanismin avulla on tarkoitus pitää sääntelystä kokonaisuutena aiheutuvat kustannukset (ns. nettokustannukset) vähintäänkin entisellä tasolla. Toisin sanoen näin katkaistaisiin useimmissa maissa yhdensuuntaisena ja pitkään jatkunut sääntelykustannusten nousu. Toiseksi mekanismia on määrä soveltaa periaatteessa jokaiseen sääntelyuudistukseen. Kustakin uudistusehdotuksesta aiheutuvaa kustannuslisää vastaavasti on samalla tehtävä ehdotuksia, joiden ansiosta syntyy vähintään yhtä suuri kustannusten säästö.

One in, one out-mekanismista on eniten kokemuksia Britanniasta, (jossa sitä sovelletaan nykyisin One in, two out-periaatteella) ja nyttemmin Saksasta yhdeltä vuodelta. Kummastakin maasta on raportoitu sääntelyn kustannusten tuntuvasta alentumisesta erityisesti yrityssektorin kannalta.

Esityksessä eritellään lähemmin One in, one out-mekanismia tähän astisten kokemusten ja aihetta koskeneen keskustelun valossa. Huomiota kiinnitetään erityisesti mekanismin käytännön toteutukseen, sen vahvuuksiin ja ongelmiin.

Pertti Ahonen ja Petri Uusikylä: Jos kaikki sääntelyn jää vedeksi muuttuisi: Miten tutkia pieneen ja keskisuureen yritystoimintaan kohdistuvaa julkisen sääntelyn taakkaa?

Esityksessämme tarkastelemme yritystoimintaan ja etenkin pk-yritystoimintaan kohdistuvaa julkisen sääntelyn taakkaa (regulatory burden) ajankohtaisen kansainvälisen ja kansallisen teoreettisen ja empiirisen kirjallisuuden sekä tiedon perusteella. Tarkastelumme muodostaa osan vuoden 2017 loppuun mennessä valmistuvaa VNK/TEAS-rahoitteista selvityshanketta. Tässä vaiheessa emme kuitenkaan laadi aiheesta sellaista yksityiskohtaista erittelyä kuin systemaattista katsausta (systematic review). Tarkastelumme kohteena ovat sääntelyn lähteet, tarkoitusperät,  tarkoitetut vaikutukset ja sivuvaikutukset. Osan viimeisenä mainituista muodostavat sääntelyn pk-yritystoiminnalle aiheuttamat taakat. Otamme huomioon, että pk-yritystoiminta eriytyy toimialojen ja niiden tulevaisuudennäkymien, valmistus- ja palveluprosessien, tieto- ja tiedeintensiivisyyden sekä yrityskoon mukaan. Pohdimme myös sitä, miten tiedonhankinta pk-yritystoiminnan sääntelytaakan kysymyksistä voi parhaiten toteutua osana menossa olevaa selvityshanketta.

Kanerva Kuokkanen: Sääntelytaakka ja ”sääntelyn sujuvoittaminen” kansalaisnäkökulmasta

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman yhtenä tavoitteista on kansalaisten arjen ja vapaaehtoistoiminnan ”merkittävä helpottaminen”, joka hallitusohjelman mukaan tapahtuu ”turhaa sääntelyä purkamalla, hallinnollista taakkaa keventämällä ja lupaprosesseja sujuvoittamalla”. Käytännössä valtaosa sääntelytaakkaa ja ”sääntelyn sujuvoittamista” koskevasta keskustelusta liittyy kuitenkin yrityksiin. Tämä esityksen pääkysymyksenä on, mitä nämä käsitteet tarkoittavat ja kuinka niitä voidaan arvioida kansalaisnäkökulmasta (laajasti ymmärrettynä, koskien kaikkia ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia).

Kansalaisiin tai ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi on yksi lainsäädännön vaikutusten arvioinnin muodoista, johon on tarjolla hallinnollista ohjeistusta (esim. STM 2016 ja OM 2007). Tämän esityksen aineistona käytetään hallituksen esityksiä, joissa on arvioitu kansalaisiin kohdistuvia vaikutuksia. Tarkoituksena on nostaa esiin, minkälaisia kansalaisiin kohdistuvia vaikutuksia hallituksen esityksissä ilmenee. Toisena kysymyksenä on, miten sääntelytaakka ja ”sääntelyn sujuvoittaminen” esitetään kansalaisiin kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta. Esitys liittyy Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) yleiseen lainsäädäntötutkimukseen sekä VNK/TEAS-rahoitteiseen sääntelytaakkaa koskevaan tutkimushankkeeseen.