Johtamisen moraalisia haasteita Suomessa ja Italiassa
Olen viettänyt kesäkuun kaksi viimeistä viikkoa tutkijavierailulla Italiassa Pescaran yliopistossa. Täällä on lukukausi vielä täydessä vauhdissa ja vaikka ajankohta sopi omaan ja Suomen yliopistomaailman aikatauluun mainiosti, haittasivat lukukauden lopun kiireet hieman täkäläisten kollegojeni kykyä panostaa yhteistyöhön. Suunniteltu paperi saatiin kuitenkin kirjoitettua määräpäivään mennessä, ja nyt voin keskittyä muutaman päivän sosiaalisten suhteiden luomiseen ja kulttuuriin tutustumiseen.
Tarkastelimme tutkimuksessamme suomalaisten ja italialaisten johtajien moraalisen päätöksenteon eroja. Vaikka kulttuurierojen vaikutusta moraaliseen päätöksentekoon on tutkittu melko paljon, ei aiemmissa tutkimuksissa ole juurikaan tarkasteltu eurooppalaisten maiden välisiä eroja. Suomi ja Italia edustavat monella tapaa eurooppalaisten kulttuurien ääripäitä. Suomi on pohjoisen Euroopan protestanttinen maa, joka toimi EU:n finanssikriisin rahoittajana, kun taas Italia edustaa katolista Etelä-Eurooppaa, jolla on ollut vaikeuksia huolehtia valtion taloudesta. Maat eroavat myös kulttuuristen ulottuvuuksien suhteen; Suomi edustaa feminiinistä, alhaisten valtaerojen kulttuuria, kun taas Italia edustaa maskuliinista, korkeiden valtaerojen kulttuuria.
Tutkimusyhteistyömme kohdistuu moraalisesti haastaviin päätöksentekotilanteisiin, joita on kuvattu johtajille moraalisten dilemmojen avulla. Havaitsimme tutkimuksessamme, että italialaiset suhtautuvat suomalaisia huomattavasti myötämielisemmin korruptioon ja rahan pesuun liiketoiminnassa. Tulos tuskin yllättää ketään, sillä Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, kun taas Italia on Transparency Internationalin tutkimusten mukaan yksi Euroopan korruptoituneimmista maista. Yllättävää sen sijaan on se, että suomalaisten johtajien päätöksenteossa korostuivat utilitaristiset eli teon seurauksiin huomiota kiinnittävät perustelut, kun taas italialaisten johtajien päätöksissä korostuivat omaa etua mutta myös reiluja sopimuksia painottavat perustelut.
Toisena tapauksena tarkastelimme tilannetta, jossa johtaja joutuu irtisanomaan pitkäaikaisen työntekijän yrityksen taloudellisen tilanteen vuoksi. Myös tässä tapauksessa eri maiden vastaajien välillä oli selviä eroja, mutta ehkä hieman yllättäen suomalaiset johtajat olivat selvästi italialaisia valmiimpia hyväksymään työntekijän irtisanomisen. Molemmissa maissa päätös legitimoitiin useimmiten vedoten johtajan auktoriteettiin ja päätäntävaltaan. Suomalaiset johtajat vetosivat kuitenkin italialaisia useammin yrityksen taloudelliseen tilanteeseen irtisanomisen perusteluna, kun taas italialaiset olivat sitä mieltä, että irtisanominen ei ole hyväksyttävää, vaan johtajan tulisi löytää toisenlainen ratkaisu tilanteeseen. Näin utilitaristinen ajattelu korostui tässäkin tapauksessa suomalaisten johtajien vastauksissa, kun taas italialaiset johtajat korostivat velvollisuuttaan pitää huolta pitkäaikaisesta työntekijästä. Italialaiset kollegani tulkitsivat tuloksia niin, että täällä vallitseva korkea työttömyys vaikuttaa siihen, että vanhempien työntekijöiden on lähes mahdotonta löytää uutta työpaikkaa ja siksi johtajat haluavat pitää huolta pitkäaikaisista ja tärkeistä työntekijöistä. Ehkä suomalaisillakin työmarkkinoilla pitäisi ottaa mallia tästä ajattelusta, vaikka monessa muussa suhteessa yhteiskuntamme onkin toimivampi kuin EU:n eteläisissä jäsenmaissa.
Suomen alkukesän säätiedotuksia seuratessani olen tullut siihen tulokseen, että tämä on oikein mukava paikka tehdä tutkimusta; aurinko paistaa, ruoka on hyvää ja ihmiset ovat ystävällisiä. Ja ainakin suurimmaksi osaksi tekevät, mitä lupaavat. Tietysti matkailu muutenkin avartaa. Ja kotiin palatessa huomaa taas, kuinka hyvin kaikki asiat Suomessa kuitenkin loppujen lopuksi ovat ja kuinka luetettavia me suomalaiset olemme. Eikä kotona tarvitse murehtia siitäkään, että iho palaisi matkalla kotoa yliopistolle.
Aurinkoista kesää Suomeenkin toivottaen,
Johanna K.
Kirjoittaja Johanna Kujala on yrityksen johtamisen professori Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Lisäksi hän toimii Hallinnon Tutkimuksen Seuran johtokunnan jäsenenä.