Knalli ja Sateenvarjo hallinnon tulkkina

Kirjoittanut Jan-Erik Johanson

Aluksi taide matkii elämää. Sitten elämä matkii taidetta ja lopulta elämä on taidetta - Dostojevski

Yleisradio esitti kuunnelmasarjaa Knalli ja sateenvarjo vuosina 1979-2010.  Sarja oli pitkään yksi suositumpia kuunnelmia Yleisradion tuotannossa. Alun perin Iso-Britannian yleisradioyhtiön BBC:n tuottama kuunnelmasarja Men from ministry päätyi myös Ruotsin ja Etelä-Afrikan radioyhtiöiden ohjelmistoon. Pisimpään sarjaa esitettiin kuitenkin Suomessa ja viimeiset jaksot kirjoitettiin pelkästään suomalaisille kuuntelijoille.

Minulle Knalli ja sateenvarjo oli osa lapsuuden kesälomareissuja. Automatkoilla virkamiesten möhläyksistä kertovat tarinat hakkasivat mennen tullen sarjakuvalehtien selailun tai romaanin lukemisen. Olisi liioiteltua sanoa, että kuunnelmat olisivat olleet kimmoke ryhtyä hallinnon tutkijaksi, mutta humoristiset tarinat antavat julkisesta hallinnosta tavallista paljon elävämmän kuvan.

Sarjaa tuntemattomille lyhyt esittely on paikallaan. Tarinat kertovat erikoisosaston virkamiehistä, jotka avustavat kaikkia muita ministeriöitä niiden kohtaamissa ongelmatilanteissa. Vanhempi virkamies Hannibal Hamilton- Jones ja nuorempi virkamies Richard Lamm sekä heidän sihteerinsä Mildred Murfin joutuvat tavan takaa vaikeuksiin oman kyvyttömyytensä, laiskuutensa ja mukavuudenhalunsa takia. Heidän esimiehensä Sir Henry Pitkin ei ole alaisiaan parempi. Hänen pääasiallinen kiinnostuksen kohteensa on virkatehtävien sijasta konekirjoitusosaston sievä sihteeri, kunnian kerääminen onnistumista ja alaisten parjaaminen epäonnistumisista sekä alaisten ankara määräily.

"Sir Henry: Tässä kansiossa ovat yksityiskohdat. Virheitä ette sitten tee. Meillä ei ole varaa tyriä sairaalatoimen alueella
Lamm: (naureskelee) Ei tyriä, eikä sitten muitakaan sairauksia.
Sir Henry: … taikka maan päältä ei löydy lääkäriä teitä parantamaan!!"

Perustarina jaksoissa on pääsääntöisesti sama. Erikoisosaston virkamiehet hoitavat yhtä tai kahta erillistä tehtävää, jotka he yleensä sotkevat monin eri tavoin. Möhläysten ja kommellusten jälkeen virkamiehet onnistuvat kuin ihmeen kaupalla selviytymään menestyksellä vaikeuksistaan.

"Hamilton-Jones: Oletko nähnyt Sir Henryltä tullutta muistiota?
Lamm: Muistiota? En muista. Jaa – mutta olisiko se tämä?
Hamilton-Jones: Jaa … no tämäpä somaa! Rimpsu paperitonttuja käsi kädessä.
Lamm: Olen aina ollut sitä mieltä, että minulla on luovia kykyjä.
Hamilton-Jones: Onneksi viesti ei ole kärsinyt. Katso nyt kun sanat vilistävät sievästi pikku masujen poikki."

Perimmältään kuunnelmasarja leikittelee steoreotyyppisellä irvikuvalla virkakoneistosta, joka on virkavaltainen ja jäykkä, viranhaltijat huonosti palkattuja ja työhönsä heikosti motivoituneita. Lyhyt työaika ja vapaa-ajan harrastukset työpaikalla auttavat viranhaltijoita kuluttamaan päivänsä siedettävällä tavalla.

"Hamilton-Jones: Kuulkaa nyt Mildred. Te kirjoitatte aina vaan huonommin ja huonommin. Katsokaas nyt tätä tieturvallisuutta käsittelevää raporttia.
Mildred: Olenko minä taas töppäillyt?
Hamilton-Jones: Kyllä niin voi sanoa. Minä tähdensin tässä varovaisuutta kaistojen vaihtamisessa, ja katsokaa nyt mitä te olette kirjoittanut.
Mildred: (lukee ääneen) ”Naiset joilla on vähemmän kokemusta eivät tutkimusten mukaan kiinnitä tarpeeksi huomiota vaistojen kaihtamiseen ja näin onnettomuusriski kasvaa.”
Hamilton-Jones: Entäs seuraavan kappaleen alku?
Mildred: (lukee ääneen) ”Läpikulkua siitosalueilla tulee rajoittaa.”
Hamilton-Jones: Liitosalueilla! Ja tässä teillä on lyönyt aivan tyhjää. (lukee ääneen) ”Toi seksihurjastelu on saatava loppumaan.” Ja piti olla: ”Toiseksi hurjastelu on saatava loppumaan.” Ja niin edelleen.
Mildred: Minä olen kamalan pahoillani.
Hamilton-Jones: No niin!!
Mildred: No kun on ollut niin kamalan kiireinen viikko. Minä en ole saanut olla päivääkään rauhassa."

Taustalla piilee kutenkin syvempiä julkiseen hallintoon liittyviä piirteitä. Siinä, missä alkuperäinen englantilaisen luokka-yhteiskunnassa esimiehiin kohdistuva pilkka liittyy aristokratian arvosteluun, kotimaisessa ympäristössä sama irvailu vetoaa epäluuloon päätöksentekijöiden kykyjä kohtaan ”herravihaan”. Knallin ja sateenvarjon tapa käsitellä näitä teemoja on kuitenkin pikemmin lempeän ymmärtävä kuin osoittelevan vihamielinen ja siksi helppo ottaa vastaan.

Toisaalla knalli- ja sateenvarjo on kuvaus modernin yhteiskunnan muutoksista ja julkiseen hallintoon liittyvistä uudistuksista, joihin kuunnelmassa suhtaudutaan konservatiivisen epäluuloisesti. Uudet keksinnöt tuottavat odottamattomia ilmiöitä, jotka uhkaavat esimerkiksi englantilaisen sään vakaata epävakautta tai aiheuttavat  ydinvoimavaaroja. Modernia taidetta kannattaa rahoittaa jos halutaan takeet siitä, että voittoa ei varmasti synny  ja virkamiehen kauhistus on sisustussuunnittelija, joka esittää uusia näkemyksiä virastojen kalustamisesta.

Julkisen hallinnon järkeistäminen on kuunnelmissa osa yhteiskunnan muutosta. Rationalisointi osoittautuu kuitenkin tavan takaa yksityiskohtiin keskittyväksi näennäisparannukseksi, joka ei ole kokonaisuuden kannalta edullista.  Varsinkin ulkopuoliset asiantuntijat ovat sarjassa epäluulon kohteita. Heidän muutoshalujaan on syytä suitsia eikä heidän asiantuntemuksessakaan ole aina kehumista. Siivoojalta saa uskottavampia näkemyksiä hallinnon kehittämisen kohteista kuin oppineilta tutkijoilta. Virkamiehillä on usein myös omia uudistusajatuksia:

"Hamilton-Jones: Minulla on luullakseni hyvä idea postilaitosta varten. Meillähän on kahdenlaista postinkuljetusta: toisen luokan postia, joka kulkee hitaammin, koska se on sillä tavalla järjestetty. Ja ensimmäisen luokan postia, joka kulkee hitaammin muuten vaan.
Lamm: Niin?
Hamilton-Jones: Niin että jos nyt otettaisiin käyttöön kolmannen luokan posti, jonka kuljetuksen taattaisiin kestävän kolme kuukautta, taikka jopa kuusi, niin ihmiset voisivat käyttää sitä maksaessaan laskujaan. Ja sillä lailla rahat olisivat kauemmin Postisäästöpankin tileillä. Vai mitä?
Lamm: Nerokasta!
Hamilton-Jones: No niin, kerrankin et liioittele. Mmmjaaaa, noh, kaikella vaatimattomuudella sanoisin, heh, eikö se ole aika hyvä? Nerokas keksintö."

Kuunnelmissa hallinnon ja politiikan jako on selvä. Poliitikot edustavat virkakoneistolle ulkopuolista voimaa, jonka merkitys välittyy osaston johtajan määräyksistä. Virkamies on sovitteleva voima, joka pystyy saattamaan yhteen poliittisesti vastakkaiset mielipiteet. Poliitikot ovat myös selvä virkamiesten pilkan kohde.

"Hamilton-Jones: Jaaha, tämä on siis uudisrakennus, jonka pystytystä sinä valvot?
Lamm: Tämä se on. Sen nimeksi tulee Thatcherin torni.
Hamilton-Jones: Ei kai se vain ole oikealle kallellaan?
Lamm: Ei, se on vähän pullon mallinen. Mutta ongelma on se, että rakennuksen olisi pitänyt olla valmis jo monta kuukautta sitten. Työmiehet ovat jäljessä aikataulusta.
Hamilton-Jones: Teit järkevästi, kun kutsuit minut apuun. Minulla on nimittäin kokemusta rakentamisesta. Vaihdoin vasta itse meidän kasvihuoneen ovenkahvan."

Näin kesäloman kynnyksellä Knalli ja Sateenvarjo on hallinnon tutkijalle sopivaa kuunneltavaa. Asiaan liittyvää, mutta höyhenenkevyttä ja viihdyttävää.

Sarjan esittämisen loputtua Yleisradio on julkaissut kuunnelmasarjan jaksoja CD-levyjen kokoelmina. Rautaiset suomalaiset ääninäyttelijät Kauko Helovirta (Hamilton-Jones), Pekka Autiovuori (Lamm), Aila Svedberg (Mildred) ja Yrjö Järvinen (sir Henry) täydentävät oivasti kuunnelman hallinnollista sisältöä. Youtubesta löytyy joitakin suomenkielisiä jaksoja ja BBC:n sivustolla voi kuunnella alkuperäisten ääninäyttelijöiden työskentelyä

Hyvää kesää!

toivottaa,

Jani

Lainaukset kuunnelmasarjasta on poimittu Katja Tommiskan (2015) hallintotieteen Pro Gradu –tutkielmasta Organisaatiokulttuuri ja virkamiespätevyys knalli ja sateenvarjo –kuunnelmasarjassa.

Kirjoittaja  Jan-Erik Johanson toimii professorina Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa. Hän on toiminut myös tämän vuoden alusta Hallinnon Tutkimuksen Seuran puheenjohtajana.