Kuvallisella ilmaisulla hallinnon rajoja murtamaan

Kirjoittanut Ville Pietiläinen

”Ennen kuin kuva liikuttaa pintaa, se on jo koskettanut syvyyksiä.”
Gaston Bachelard

Joitakin vuosia sitten olin mukana vetämässä ministeriön kansallista hanketta, jolla tähdättiin julkisten palvelurakenteiden uudistamiseen. Kunnille päin hankerahoituksen ehtona oli monialainen ja eri toimialoja läpäisevä yhteistyö. Viedessäni hankkeen ilosanomaa kuntiin, tajusin, että kahdessa muussakin ministeriössä oli käynnissä vastaavan kaltaisiin tavoitteisiin tähtäävä hanke. Niinpä järjestin tapaamisen, jossa pohdittiin, kuinka kolmen ministeriön välillä voitaisiin tehdä yhteistyötä hankkeiden välillä.

Mihinkään konkreettiseen ei päädytty pitkästä neuvottelusta huolimatta. Kaikki liputtivat yhteistyön tärkeyden puolesta, mutta asiat velloivat yleisellä ja pinnallisella tasolla.

Monialainen yhteistyö ja hallinnon välisten rajojen murtaminen vaikuttaa usein ylivoimaisen haastavalta tehtävältä. Yhtenä syynä voi olla se, että länsimaissa on totuttu verbaalin ilmaisun ylivertaisuuteen. Ihanteena on ollut rationaalinen ihminen, joka kykenee ilmaisemaan näkökulmansa johdonmukaisesti ja tavoitteellisesti. Kun ihanne on tällainen, oletuksena voidaan pitää sitä, että keskustelemalla monimutkaisista asioista niistä voidaan tehdä perusteltuja päätöksiä. Neuvottelumme ministeriössä kuitenkin osoitti, että tämä oletus ei välttämättä pidä paikkaansa.

Poeettisen fenomenologian isä Gaston Bachelard oletti toisin. Hänen näkökulmastaan ihmisen mielen sisäinen toiminta ei ole ensisijaisesti jäsentynyt rationaalisesti ilmaistavaan muotoon, vaan kokemukselliseksi tarinoiksi. Kaikkein puhtaimmillaan nämä tarinat ilmenevät mielessä kuvina.

Bachelardin mukaan kuvallinen aines kykenee väistämään sanallisen ilmaisun karikot. Kuva yllättää kokijan. Se synnyttää mielikuvan häviävän pienessä hetkessä, ennen kuin kokija ehtii kohdistamaan kuvaan ennakkoluuloja. Tällä tavalla kuvallinen aines voi toimia apuna silloin, kun keskustelun kohteena ovat moniulotteiset ja abstraktit asiat, kuten ministeriöiden välinen yhteistyö.

Fenomenologisesta näkökulmasta tarkasteltuna mikä tahansa kuva ei kuitenkaan kelpaa virikkeeksi luovalle mielikuvitukselle. Kuvien käytön keskeinen kriteeri liittyy siihen, että kuviin ei kohdisteta ulkoapäin asetettuja oletuksia. Näin ollen esimerkiksi psykologinen perinne, jossa kuvia on käytetty erilaisten ominaisuuksien ja piirteiden kartoittamisen apuvälineenä, rajautuu pois tarkastelusta. Fenomenologiassa kuvaa tulee lähestyä niistä lähtökohdista kuin se kokijalle ilmenee. Parhaana kuvallisena aineksena Bachelard piti poeettista ilmaisumuotoa. Tällöin kuva ei yksiselitteisesti esitä mitään, mutta ei myöskään ole täysin abstrakti. Poeettinen kuva on miniatyyri, joka tarjoaa viitekehyksen ja lähtökohdan uusille ilmiöitä koskeville merkityksille.

Kolmen ministeriön tapaamisessa mielikuvamme yhteistyöstä eivät koskaan kohdanneet. Mielikuvamme eivät edes tulleet näkyviksi. Lähestyimme kuvallista ainesta sanallisin keinoin.

Esimerkki kuvasta, joka voi herättää erilaisia mielikuvia. Kuva: Johanna Nevala

Kirjoittaja Ville Pietiläinen työskentelee johtamisen psykologian yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Lisäksi hän toimii Hallinnon Tutkimuksen Seuran johtokunnan jäsenenä.

Lähteet:

Tarkemmat tiedot Gaston Bachelardin filosofiasta: Website of the Association of Friends of Gaston Bachelard ja Centre Gaston Bachelard de Recherche sur l'Imaginaire et la Rationalité.

Lapin yliopisto tutki kuvallisen aineksen merkitystä organisaatiokehittämisessä ja työnohjauksessa Työsuojelurahaston rahoittaman Montaasiohjaus-konseptointihankkeen aikana. Käytännön ohjaustyön konseptoinnista ja kuvallisen materiaalin tuottamisesta vastasi työnohjaajakouluttaja Johanna Nevala. Kuvallinen materiaali on yksi kolmesta Montaasiohjauksen työskentelyalustasta. Tarkemmat tiedot Montaasiohjauksesta: www.montaasiohjaus.fi

Konseptointiin perustuen Lapin yliopiston johtamisen psykologian opiskelija Sari Ahola sai elokuussa 2016 valmiiksi gradun: "Kuvallista fenomenologiaa hyödyntävän työnohjausotteen merkitys asiantuntijatyön kehittämiselle ja johtamiselle"