(Klikkaa otsikkoa koko abstraktihaun lukemiseen) Keväällä 2020 käynnistynyt koronapandemia on jättänyt jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan. Terveydenhuollon kantokykyä on koeteltu ja yhteiskunnan sulkutoimet ovat merkinneet ahdinkoa lukemattomille yrityksille ja järjestöpohjaisille toimijoille. Myös kansalaisten – eritoten lasten ja nuorten sekä vanhusten – jaksaminen on aiheuttanut huolta. Yhteiskunnan sulkutoimet ovat näkyneet sekä taloudellisina menetyksinä että henkisenä pahoinvointina. Kriisi ei ole kohdellut suomalaisia tasa-arvoisesti. Esimerkiksi merkittävä osa suomalaisista on voinut tehdä paikasta ja osittain myös ajasta riippumatonta etätyötä. Työmatkustaminen on vähentynyt ja monilla tunne oman arjenhallinnasta on parantunut.
Koronakriisi on ohjannut pohtimaan myös hallinnon isoja kysymyksiä, kuten keskittämisen ja hajauttamisen välistä suhdetta, viranomaisten välistä horisontaalista ja vertikaalista yhteistyötä, asiantuntijoiden roolia ja päätöksenteon tietoperustaa sekä hyvän sääntelyn periaatteita. Vaikka olemmekin selviytyneet tautiin vakavasti sairastuneiden ja kuolleiden määrällä mitattuna kansainvälisessä vertailussa melko hyvin, korona on aiheuttanut tilanteita, joissa kansalaiset ovat epäilleet hallinnon kykyä toimia nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Kansalaisten ohella myös viranomaiset ovat nokitelleet toisiaan. Säädösten tulkinnassa on ollut vaihtelua viranomaisten välillä ja kansalaisviestinnässä on ollut parannettavaa. Sulkutoimien oikeudenmukaisuus ja kansalaisten perusoikeudet ovat puhututtaneet asiantuntijoita ja tavallisia kansalaisia. Julkisessa keskustelussa on vedetty rajoja ’meihin’ ja ’heihin’. Pandemianhallintaa ei ole helpottanut se, että ilma on ollut sakeanaan sekä kotoperäistä että maailmalta meille levinnyttä harhaanjohtavaa ja väärää informaatiota.
Koronapandemia tuottaa kiihtyvällä tahdilla uutta tutkimusta. Vaikka valtaosa tutkimuksesta onkin kohdistunut ymmärrettävistä syistä Covid-19-viruksen epidemiologiaan ja viruksen leviämismekanismeihin, ’koronatutkimusta’ tehdään lähes tieteenalasta riippumatta. Hallinnon Tutkimuksen teemanumero (2023) kokoaa yhteen suomenkielistä hallintotieteellistä koronatutkimusta. Hallintotieteellisellä koronatutkimuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä tutkimusta, jonka kohteena on esimerkiksi koronapandemian aikainen paikallinen, alueellinen ja kansallinen päätöksenteko, strateginen ja operatiivinen johtaminen, toimintojen uudelleenorganisoiminen, toiminnan ja toimijoiden sääntely, viranomaisten välinen yhteistyö sekä hallinnan verkostojen koordinointi. Toivomme erityisesti empiiristä aineistoa sisältäviä tutkimuksia, mutta myös kirjallisuuskatsauksena toteutetut ja käsitteellisteoreettisesti virittyneet tutkimukset ovat tervetulleita.
Enintään 500 sanan abstraktit pyydetään toimittamaan 31.3.2022 mennessä osoitteeseen toimitus@hallinnontutkimus.fi Abstraktin ohjeellisena rakenteena: johdanto ja tavoitteet, teoreettinen viitekehys sekä menetelmät ja aineistot. Mahdollisuuksien mukaan myös alustavat tulokset. Abstraktien yhteyteen kirjoittajan/kirjoittajien nimi, oppiarvo, ammatti, työpaikka, osoite ja puhelinnumero. Lehden toimitus arvioi abstraktit 10.4.2022 mennessä, jonka jälkeen toimitus pyytää 6–8 artikkelikäsikirjoitusta toimitettavaksi vertaisarviointiin 30.9.2022 mennessä. Vertaisarviointi, mahdolliset korjaukset ja niiden jälkeiset korjaukset tulee olla valmiina 15.1.2023 mennessä. Teemanumero ilmestyy sähköisenä versiona (https://journal.fi) alkuvuodesta 2023.
Lisätietoja
Harri Jalonen
päätoimittaja
Hallinnon Tutkimus
harri.jalonen@uwasa.fi
044 907 4964