Työperäinen maahanmuuttaja – osa “meitä” vai “heitä”? Blogiteksti vuoden 2024 gradupalkintokilpailun voittajalta

Tekstin on kirjoittanut vuoden 2024 gradupalkinnon voittaja Jutta Anttalainen.

Kansainvälistä rekrytointia ja työperäistä maahanmuuttoa edistetään tavoitteellisesti ja läpileikkaavasti yhteiskunnassamme. Onko tällöin merkityksetöntä, miten muodostamme erilaisia “me” ja “he” -ryhmiä ohjauksellisissa, mutta myös arkisissa teksteissämme ja puheissamme? Käytämme esimerkiksi usein latautuneitakin ilmaisuja kuten “suomalaiset”, “maahanmuuttajat” ja “kansainväliset osaajat”, mutta milloin, miten ja miksi työperäinen maahanmuuttaja kuuluu näihin ryhmiin ja kuka sen määrittelee?

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani toiseuttamista eli ihmisten ja ihmisryhmien jaottelua “meihin” (sisäryhmään/tuttuun) ja “heihin” (ulkoryhmään/vieraaseen) kategoria-analyysin keinoin. Koska toiseuttamisen tutkimus ja erityisesti kategoria-analyysi ovat perinteisesti painottuneet ihmisten väliseen välittömään vuorovaikutukseen tai media-aineistoihin, käänsin huomion kansalliseen poliittiseen ohjaukseen. Aineisto koostui nykyhetkeä kuvastavista hallitusohjelmista ja niitä tukevista tai tarkentavista ohjausdokumenteista. Näin pyrin ymmärtämään millaisia työperäisten maahanmuuttajien toiseuttavia kategorisointeja rakennetaan hyvinvointivaltion ohjausdokumenteissa.

Tutkimuksessani havaitsin, että aineistossa rakennettiin työperäisistä maahanmuuttajista hyvinvointivaltion ylläpitäjän, kehityskelpoisen yksilön ja veitsen terällä keikkujan kategorioita sekä paikkaan sidonnaisia kategorisointeja kuten esim. eurooppalainen. Näistä kategorisoinneista rakennettiin myös “me” ja “he” -jaotteluita. Paikoin kategorisoinnit sekä "me” ja “he” -jaottelut olivat selkeämpiä ja kahtia jaotellumpia, paikoin piiloisempia ja rivien välissä hahmottuvampia. “He” ryhmät rakentuivat paikoin kontrastisina tai julkilausumattomina vastapareina “me”-ryhmille, paikoin myös “me” ryhmän määrittely tuotti julkilausumattoman “he” ryhmän.  Lisäksi aineistossa rakennettiin myös ehdollisia “me” -ryhmään kuulumisen rajanvetoja.

Tulkitsin, että ohjausdokumenteissa valtaväestölähtöisesti rakennettiin ehdollisuutta ja lähtökohtaista tai piiloista ulkopuolisuutta työperäisille maahanmuuttajille. Samalla työperäisiltä maahanmuuttajilta häivytettiin paikoin tahattomasti tai tarkoituksellisesti yksilöllisyyttä ja oman elämänsä toimijuutta, myös stereotypisoiden esimerkiksi lähtömaan perusteella. Pro gradu –tutkielmani tulokset viittaavatkin ajankohtaiseen tarpeeseen, että “suomalaisten” tulisi valtaväestöllisenä sisäryhmänä pohtia miten ja miksi rakennamme toiseuttavia kategorisointeja, keitä kutsumme osaksi "meitä” ja millaisin ehdoin.

Väitänkin, että valtaväestöllisessä asemassa “meidän”, esimerkiksi aineistossa rakentuvien suomalaisten, pohjoismaalaisten tai eurooppalaisten sisäryhmän, tulisi tarkastella aiempaa itsekriittisemmin niin henkilökohtaisella, hallinnollisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla, miten ja miksi jaamme ihmisiä tai ihmisryhmiä “meihin” ja “heihin”. Entä keitä jätämme ulos määritellessämme “meitä” ja miksi? Tutkimukseeni pohjaten esitän myös, että on ristiriitaista samanaikaisesti edistää tavoitteellisesti puheissamme ja politiikoissamme työperäistä maahanmuuttoa, mutta samalla määritellä työperäisiä maahanmuuttajia ehdollisiksi “meiksi” tai ulkopuolisiksi ”heiksi” yhteiskunnastamme ja “me” -ryhmistämme.

Kun tulemme tietoisemmiksi toiseuttavista kategorisoinneista, niiden vaikutuksista sekä nostamme keskusteluun usein tiedostamatonta, näkymätöntä ja piiloon jääviä jaotteluita, tulee mahdolliseksi toimia ja valita toisin. Olisiko “meidän” yhteiskuntana, ja yksilöinä osana sen aktiivisia toimijoita, siis aika suunnata itsekriittisempää huomiota toiseuttavaan kielenkäyttöömme edistäessämme työperäistä maahanmuuttoa tavoitteellisesti?

Jutta Anttalainen

Tämä blogikirjoitus pohjautuu pro gradu –tutkielmaan Toiset työvoimana – Työperäisiä maahanmuuttajia toiseuttavat kategorisoinnit ohjausdokumenteissa. Tutkielman ohjaajina toimivat Itä-Suomen yliopistolta Sanna Laulainen ja Susanna Rämä.